Rönnskär

Alkuyön venähtänyt futismatsi verotti voimia ja supisti aamun toimintaa. Muutenkin oli kyllä tarkoitus mennä lyhyellä kaavalla, siivota ja lähteä. Seuraavat tulijat kuopinevat lähtömonttujaan mantereella. Ehkä sitten tulee havaintoihin laatua ja määrää, yksinäisen miehen silmät eivät paljon ehdi nähdä.

Pientä staijaamista ehdin suorittaa majakalla ja 22 pilkkasiiven parvi länteen sai valpastumaan hetkeksi, samoin paikallinen räyskä, jollaista en nyt pariin päivään ollut vielä ehtinykään nähdä. Kettu juoksi itärinnettä pääskylaahus perässään. Käenpiiat ovat lähteneet saunalta, reitti vaikuttaisi olevan notkoa pitkin katajikkoon. Lieneekö linnuilla jotain biiffiä eli ei, mutta punavarpunen laulelee nyt saunalla aiemman katajikon sijaan.

Niinhän siinä taas kävi, että Kanada meni jatkoon. Hyvä niin, olkoon niin. Matsin jälkeinen yökävely tuotti iloisesti lehtokurpan kahden vuorokauden puolelle ja mikä parasta, tällä kertaa lainaamani lepakkodetektorikin antoi ihanan löydöksen, kun saunamontun haavikon ympärillä pyöri ihanainen nahkasiipinen. Käyttäytymisen, yleisyyden ja pulssien taajuuden pohjalta kenttämääritykseni on todennäköinen pohjanlepakko. Lepakoiden suhteen olen ihan noobi, joten ilahdun vain, jos joku joskus korjaa määritykseni. 

Nyt on menossa yksi hienoimmista hetkistä lintuasemalla: aamukahvin hörppiminen parin leivän painikkeeksi. Vähän on tullut jo ulkona toikkkaroitua, nälkää herätellen, päivän ekoja haviksia kirjaten. Tuhnuinen aamu, ei sentään sada, mutta pilveä riittää ja näkyvyys on vähän huono. Tuuli on aika heikkoa, kääntynyt näköjään lännestä pohjoiseen. Päivän toivelistalla on (tänäänkin) riuttatiira. Pitäisi varmaankin tsiigailla tuonne vähän ulommas. Enkä nyt tarkoita tätä näkymää ikkunan läpi pihalle. No, kahvit kitusiin ja hops, kalliolle!

---

On jo ilta, Brasilia pudottanut Japanin jalkkakarkeloista. Lintupäivä oli rauhallinen, mitään mehukasta ei oikein näkynyt. Ei edes sitä riuttista, vaikka Tiiran mukaan joka toisesta niemestä ja saarelmasta sellainen onkin havaittu. Pieni huippuhetki oli aamun vedenhakureissulla, kun saunan kulmalla aloin kuulla jotain varoittelua. En tunnistanut, mutta päättelin äänen kuuluvan käenpiialle. Yritin kurkkia vahvistusta havainnolleni, mutta onneksi katsoin välillä myös maahan: siinähän jökötti jynksin rääpäle keskellä polkua! Poimin poikasen mukaan, rengastin, mittasin ja kannoin käsittelyn jälkeen takaisin saunanotkoon emojen hellään huomaan. Saman tunnin sisään verkoista tuli myös hempon lentopoikue ja kaksi aikuista hernekerttua. Ja kuten arvata saattaa, tähän se sitten loppuikin.

Pikkukuoveja on pulistellut pariin otteeseen, tuulihaukka kävi taas hauskuuttamassa pihan pääskyjä, kuusi harmaahaikaraa laskeutui jostain, epämääräisen suttuisen näköinen kuikkalintu meni ihan vierestä ja jäi silti määrittämättä lajilleen. Päivä rakentuu pienistä jutuista. Vielä olisi kaksi ohjelmanumeroa jäljellä: toinen matsi futista iltapalatarjoilulla ja yöretki lepakkotutkan kanssa. Lueskelin hieman eri lepakkolajien taajuuksista (What's the frequency, Kenneth?) ja niiden skannaamisista, vahinko vain etten tähän hätään saa visualisointeja aikaiseksi - olisi niin mukava löytää täältä viitteitä jostain muusta lajistosta kuin kotikulmilta Hämeenkylästä ja Pähkinärinteestä. Toiveikkuutta... Sitähän lintuharrastus opettaa. Ja sitä yhtä muotisanaa myös; resilienssiä. Vaan se siitä, palaan asiaan tarvittaessa.

Ps. Harvoin on Rönnskär ollut näin vihreä ja vehreä kesä-heinäkuun taitteessa. Vettä on tainnut tulla sopivasti. Mansikatkin ovat upean pulleita ja iso osa sadosta syömiskypsää. Tänään on tainnut sisämaassa olla kuumat oltavat ja täällä sopuisat parikymmentä astetta. Tuuli on ollut heikkoa ja heitellyt puolelta toiselle. Meri on uimalämmintä eikä sinilevästä ole vielä merkkejä. Plus että tuo lepakkotutka eli ultraäänidetektori voisi tuoda varttuvan lintumiehen äänimaailmaan takaisin heinäsirkat! Heinäkuuta odotellen siinäkin mielessä.

Yllätin itsenikin ja päätin tulla asemalle parin yön retkelle, kun kerran sovelias aikaikkuna aukeni. Pääsin kuivana saareen, mutta sen jälkeen vettä on tullut pariin kertaan jyrinällä ja ilman. Avasin muutaman verkon, mutta hiljaista on tietenkin ollut, saldona vain yksi kontrolli käenpiiasta, joka toki on hauska käsiteltävä. Sen verran oli ylimääräistä sykettä, että aika ronski sadekuuro oli alkamassa juuri jynksiä irrotellessani ja homma on aika paljon helpompaa, jos sormet ja lintu ovat kuivat. Onnistuin.

Pari merikotkaa on näkynyt, paikallisina kahlaajina mm. valkoviklo ja suokukko, kahdeksan potti liroja kiiruhti kohti Viroa. Pääskyt pörräävät ja kanukit uittivat poikasiaan, toiveikkaat tukkakoskelo ja -sotka koiraat eskorteeraavat naarasta yhä tiiviisti, mutta olisikohan parim enne -päiväys mennyt jo. Erikoisen kuuloista katkeavaa huhuilua kuului Katajikosta, mutta en sieltä sitten sepelkyyhkyä jännittävämpää lintua löytänyt.

Nyt näyttää siltä, että viimeisin ukkosrintama meni etelän puolelta ohi, vaikka jyrinä aika kova olikin. Verkot ehdin laittaa kiinni enkä niitä enää viitsi avata, joten taidanpa murkinoida ja lukea hieman kirjaa: Maarit Tastulan Köyhää väkeä - Suomalaisia Amerikan kultamailla. Mielenkiintoisia pieniä ihmiskohtaloita 1900-luvun ensimmäisiltä vuosikymmeniltä. Paljon oli pohjalaisia liikkeellä ja tiedä vaikka joku olisi lähtenyt Strömsöstä! Ei olisi ehkä kannattanut lähteä. Illan helmi on sitten Etelä-Afrikan ja Kanadan vääntöä kunniasta päästä MM-kisojen 16 parjaan joukkoon.

Vetinen ja sen myötä hidas aamu. Staijaaminen tapahtui tuvan ikkunan kautta, tosin vain yhdellä silmällä toisen vahtiessa Englannin ja Ghanan välisen jalkapallojuhlan tallennetta. Joku havis irtosikin: musta varis lensi ikkunan edestä kovaa kyytiä myötätuulen vauhdittamana. Eipä sitä enää myöhemmin näkynyt. Sateen vaimennuttua lähdimme ulkoilemaan. Suunnilleen koko saaren kiertäminen tuotti uudeksi retkipinnaksi lapasorsan, ei muuta. Iltapäivän pihastaijin pieni piristys oli kaksi liroa.

Vähänhän tämä päivä kesken jää, mutta pitää alkaa pakkaillla ja siirtyä kohti mantereen velvollisuuksia & vastuita. Asema jää tyhjäksi noin viikon ajaksi, heinäkuun alussa tullee seuraavat miehittäjät. 

Nätti aamu. Tuuli kävi luoteesta, mutta majakalla tarkeni seisoskella, kun aurinko ja tuuli tulivat sopivasti eri suunnista. En poistunut mukavuusalueeltani vaan kepitin haviksia sen mitä pystyin eli aamiaisnälkään asti. Koko päivän parhaisiin noteerauksiin luen paikallisen pikkukuovin, aivan päältä ja matalalta pohjoiseen matkanneen mehiläishaukan, samoin pohjoiseen muutamassa pienessä parvessä pyyhältäneet 80 tervapääskyä sekä saaren pikkulinnuille sydänten tykytyksiä aiheuttaneen naaras tuulihaukan. 

Aurinkoinen päivä on vaihtunut pilviseen iltaan. Tuulikin on alkanut taas yltyä ja sadetta lienee luvassa. Vaan mikäpä tässä on istuksia kuivassa ja lämpimässä, aseman pöydän ääressä, ja katsoa Siljaa, joka puksuttaa ohi sisäväylää pitkin. Terveiset Ruotsiin, lähetä vaikka isohaarahaukka tänne vaihtarina!

Saapuminen (Klaus Salo ja Jenni Korkalainen) illan suussa seiskan aikaan. Nätti keli, aurinkoa ja kohtuullisesti lämpöä, luoteinen tuuli aavistuksen navakkaa. Mitään lintumaailmaa mullistavaa havaintoa ei tehty, nisäkäsmaailmasta sen sijaan löytyi ikävä noteeraus: tämän satokauden ketun näköinen otus eteläisellä rannalla. Aiemmat havaintomme ovat olleet aikuisesta.

Jalkapallon osalta voidaan todeta yhden aikakauden saaneen päätöksensä, kun M. Klose (hieno pelaaja!) ei enää ole MM-kisojen maaliseppo nro 1 Messin napattua tuon tittelin itselleen - ainakin toistaiseksi. Itävalta pyristelee, mutta huonot on jo housussa muodossa 1-0 eikä aikaakaan ole enää kuin muutama minuutti. Keskiyön peli olisi Ranska-Irak. Olkoon vaan, ei katsota. Kolmelta tulisi Norja vs. Senegal, se voisikin olla ihan mielenkiintoinen "otatus", mutta taitaa olla täällä parempi keskittyä lintuihin. (Ps. Messi teki sitten vielä toisenkin maalin. Tulkoon nyt ikuistetuksi Rönskinkin päiväkirjaan jälkipolvien ihmeteltäväksi. Ehkä myöhemmin näihin maalimääriin tulee joku suhdeluku tai indeksi pöhöttyneiden kisojen vaikutuksen kompensoimiseksi. No, se siitä.)

Ira taas tikkana aamulla bunkkerilla staijaamassa. Tulostakin syntyi, juhannukselle uusiksi lajeiksi tuli mehiläishaukka ja pikkukäpylintu. Kahdeksan maissa mereltä vyöryi kolmeksi tunniksi tiukka sumu. Muuten olikin sitten linnusto samanlainen kuin muinakin päivinä.

Lounas koostui kalaherkkujen jämistä ja lettukasasta, joka yllättäen upposi kokonaan läsnäolijoiden kitusiin. Iltapäivällä siivoaminen ja kolmen maissa poistuimme mantereelle. Juhannuskisan lajimääräksi saimme kohtuulliset 67.

Aamulla oli sumua, joka hälveni viiden maissa. Ira hoiteli ansiokkaasti aamustaijin. Tuloksena mm kaksi kaakkuria, kuikka ja kolme kuovia. Muuten lajisto olikin aika lailla samaa kuin eilenkin. Aika vähän täällä pesii lintuja kun metsätkin on vedetty sileiksi. Niittykirvisiä ja kivitaskuja jokunen pari ja pensaskerttuja puskissa. Kettu on tainnut syödä kaiken lähiluodoilta, tänään se nähtiin mellastamassa Lilla Träskössä. Räystäspääskyjen paluu on kyllä hienoa, niitä tuntuu olevan vuosi vuodelta enemmän.

Juhannuspäivän muut toimet olivat taas perinteisiä, edelleen kalapitoinen lounas ja hampurilais illallinen. 

Uni tuli tänään ennen kuin scolo lensi.

Lounasmenuseen kuului mm Sjöbergin perunoita Hangosta, graavilohta, kylmäsavulohta, graavisiikaa, ja paistettua siikaa.

 Saavuimme juhannuksen viettoon eilen illalla. Rekilät (Matti, Ira, Kiia ja Maiju) tulivat omalla veneellä suoraan Lauttasaaresta. Allekirjoittanut, Minna ja Aaro tulimme myös omalla veneellä kaupalta. 

Aamu alkoi 4.30 bunkkerilla staijaten. Lajeja pukkasi ihan mukavasti. Kuikka lounaaseen, 70 mustalintua itään, kaksi merikihua pohjoiseen ja yksi länteen ja kuusi ruokkia lounaaseen.

Riskilöitä löytyi Sommarön kallioilta 4 yksilöä. Paikallisista pikkulinnuista mainittakoon kaksi pajulintua, tiltaltti ja kaksi innokkaasti laulavaa luhtakerttusta. Päivän lajimäärää ei voi käynnissä olevan juhannuskisan takia vielä paljastaa.

Juhannuksen vietto sujui varsin perinteisin menoin. Kalapainoitteinen lounas, sauna ja lihapainoitteinen iltagrillaus. Illalla lensi myös scolo.